Hallituksen puheenjohtajan kevätkokouspuhe
Iholla
"Se on hyvä hoitaja, sillä on hyvät käet"
Iho on ihmisen suurin elin, se tuntee herkästi ja paljon.
Kosketus voi olla hellä tai kipua tuottava. Kosketuksen, ihon kautta, välitämme tunteita ja olemassaolemisen kokemuksen.
Iho muistaa.
Mustelmat säilyvät iholla aikansa ja haalistuvat sitten pois. Silti mustelman muisto piirtyy syvälle lihaan, ihon alle, ikuisiksi ajoiksi.
Hellä hipaisu, kosketus kesken siivouksen, TV:n äärellä, sairaana,; se tuntuu ihon pinnalla, sydämessä. Sen voi muistaa vielä vanhana, kun muuta ei muista;
"Tiennyt en että kuulla, iho kosketuksen vois, ja kuin kaivannut sua myös se ois." lauletaan laulussa "Jotain jää"
Iho muistaa.
Me hoitajat teemme työtä konkreettisestikin iholla. Kosketamme, riisumme,pesemme ja puemme.
"Jos kädet ovat kylmät on sydän lämmin"
On merkitystä onko sydän oikeasti lämmin.
Millaisilla käsillä haluat tulla itse hoidetuksi?
Iho muistaa.
Kavahdat vaikket näkisi. Kylmät kädet ja kylmä sydän satuttavat syvälle, tekevät alastomaksi. Tunnet iholla kuka sinua hoitaa.
Iho muistaa.
Oletko sinä hyvä hoitaja hyvillä käsillä? Jaksatko koskettaa lempeydellä, vaikka olet väsynyt ja nälkäinen? Vaikka työvuorosi ajan olet toistanut samoja lauseita muistamattomalle tai uhmaikäiselle?
Iho muistaa.
Se muistaa rakkauden,joka syntyy kivusta ja pettymyksistä; ilosta ja naurusta.
Kasvaa ja kuihtuu; uudistuu ja uudistaa.
Iho muistaa.
Se muistaa pyydetyn avun, anotun katseen, katteettoman lupauksen. Se muistaa kylmän sydämen.
Olla iholla, olla lähellä. Katsoa ja kuulla.
Herkkien sormien hiljainen pyyntö: saanko olla tässä?
Iho muistaa.
Hoitajuus on elinikäinen matka. Matka omaan itseen lähellä olemisen kautta.
Tällä matkalla ei ole tarkoitus valmistua vaan hajota, mennä rikki ihmisen edessä.
Vain siten voi olla auki ja tarpeellinen.
Siitä tulevat "hyvät käet".
